Vietän elämäni ensimmäisen pitkän vapaan 35-vuotisen työurani aikana. Olen säästänyt viiden vuoden ajan lomarahat vapaaksi ja nyt on lupa nauttia. Niin olemme myös tehneet. Caravanmatkaillen läpi Ruotsin, Tanskan, Hollannin, Saksan ja Ranskan rannikon ja Espanjan ylängön halki Portugalin Algarveen ja sieltä Espanjan aurinkorannikkoa pitkin ylös ja kotiin jouluksi.
Omatomilomailu
vaatii hieman enemmän perehtymistä ja viitseliäisyyttä, joskus jopa
kekseliäisyyttä, löytää kunkin alueen kiinnostavat kohteet.
Ratsastuspaikkoja
on kyllä runsaasti, mutta niitä ei vielä mainosteta kuten monia muita
harrastusmahdollisuuksi kuten esim golfia, surffia, lautailua,
liitovarjolentoja jne.
Ranskassa
Normandian rannikolla, jossa vietimme muutaman päivä, järjestin
itselleni campingalueen viehättävän toimihenkilön avulla
rantaratsastuksen.
Parin
ranskalaisittain englantia sorauttelevien nuoren naisen kanssa
karautettiin pitkin rantaviiva. Hieno kokemus, kavereillani oli
kiiltäväkylkiset virkeät ratsut ja minulle haettiin rapainen humma
hommiin kesken iltapäivänokosten niityltä. Nopsasti sekin virittyi
reippaaseen menoon ja niin viiletettiin pitkät laukat beetsillä ja
kahlailtiin meressä tuulen kohistessa kypärän sisällä, niin että kuuli
vain omat ajatuksensa "Ihanaa!"
Algarvessa
kukkulan laella Vale De Ferro-tilalle voi tehdä ratsastusmatkoja
majoituksineen täysihoidolla. Talon ja tallin ympäristö oli viehättävä
uima-allas alueineen. Täällä voisi viihtyä pidempäänkin. Pääsin
osallistumaan 'leiriläisten ' maastoratsastukseen. Parintunnnin retki
maksoi 40 €. Oppaamme oli puhelias nuorimies jolta saimme mukavan
tietopaketin myös ympäröivästä luonnosta. Seurasin myös jonkin aikaa
meneillään olevaa tuntia katetulla kentällä jossa harjoiteltiin piaffia
lusitanolla. Ihalin sveitisiläistytölle ratsastajan taitoja ja hän
tiesikin että ratsastaja kuului ruotsalaiseen ratsastuksenopettajien
ryhmään.
Päädyimme
viettämään koko lokakuun Lagosissa Espishen kylässä lähellä Luzin
rantakaupunkia. Campingalueelta on vain kolmen kilometrin matka
Tiffanys's Riding Centreen jossa kävin ensin tutustumisratsastuksella
maastossa ja koska paikka tuntui mukavalta, niin hankin kymppikortin ja
muutaman irtotunnin. Yksityinen opetuspuolituntinen maksaa 25€ ja
kymppikortti 225€. Hinta tuntui aluksi hieman tyyriiltä, mutta koko
opetussessio on täyttä tavaraa. Tiffany kertoo tunnin alussa mitä on
tarkoitus harjoitella ja tunnin päätyttyä mikä on seuran harjoituskerran
tarkoitus. Hän on taitava opettaja ja ilmaisee itsensä ilmeikkäästi
sanoin ja elein, joten olen huonosta kielitaidostani huolimatta
pärjännyt hyvin tunnilla. Hänen arvionsa minusta oli että yritän likkaa. Hän
kertoilee minulle että ratsastajan pitäisi tuntea hevosen liikkeet ja
ratsastaa rennosti. Ei jännittäen ja isoin avuin vaan herkästi, nauttien
liikkeestä kuin tanssista. Teemmekin rentoutumisharjoituksia jokaisen
tunnin alussa.
Kuulimme että Algarven
Penanissa järjestetään estekisoja joka kuukausi. Nehän piti tietenkin
nähdä, joten pyöräilimme kisapaikalle. Osallistujia oli ainakin sata
eri luokaissa . Hieno nurmikenttä, kauniit esteet, kilpailijat ja
toimihenkilöt olivat pukeutuneet kauniisti. Kisoja seuraamassa oli
kokonaisia perhekuntia. Klubin presidentti jakoi kaikissa luokissa
palkinnot poskisuudelmin. Musiikki soi ja kuuluttaja selosti ilmeisen
mukavasti ratsukkojen toimista. Areena
oli todella iso ja monet ratsastajat sortuivat tekemään liian pitkät
tiet esteille, joten aikavirheestä hylättiin paljon ratsukkoja.
Aikamme
Portugalissa alkaa olla lopuillaan. Marraskuun aikana siirrymme Espanjan
puolelle, nousemme aurinkorannikkoa pitkin kohti Barcelonaa ja tulemme
jouluksi kotiin. Saapas nähdä tuleeko siltä reitiltä uusia
ratsastukokemuksia.
Kaikesta
mukavasta huolimatta ikävöin kyllä hieman yhteisiä hetkiä Alaspäällä ja
toivon teille kaikille mukavaa syksyä hienon harrastuksen parissa.
Matkamme vaiheita voi seurata myös www.parpia.kuvat.fi-sivustolla.
