Pikkujoulut

Tallin perinteiset pikkujoulut järjestettiin tuttuun tapaan TuottajainPirtillä Janakkalassa ja osallistujia oli aikalailla tarkalleen 50 sekä muutama koira vielä lisäksi. Pöydät notkuivat nyyttäriherkuista, tietovisassa pähkäiltiin ahkerasti ja ehdimme myös lauleskella muutamat joululaulutkin!

Odotetuin osuus on aina kunniakirjojen jako, joten pidemmittä puheitta tässä ne nyt kaikille pikkujoulut missanneillakin nähtäväksi. Ne, jotka eivät paikalle päässeet palkintoaan noutamaan, löytävät ne tallilta Terhiltä kysymällä!

• Vuoden tulija - Kerttu
• Vuoden lähtijä - Hermanni 
• Vuoden yksityinen - Rusina
• Vuoden tuntihevonen - Sara
• Vuoden hoitaja - Amanda

• Vuoden aktiivit - Wilma ja Osku
• Vuoden päivänsäde - Miksu
• Vuoden paluumuuttaja - Miksu
• Miss Alaspää 2012 - Kerttu
• Vuoden mama - Moonika
• Vuoden valmentajat - Vinnu ja Tuomas
• Vuoden vanhukset - Iisa, Ninni, Jutta ja Jenni
• Kiitokset saivat myös Terhi, Emmi, Hannele ja Tiia

• Alaspää Cup
  • He C: Eija Ahlqvist
  • He B: Emmi Toivonen
  • 60-70cm: Mimmi Hakamäki
  • 80-90cm: Piipi Salminen

Onnittelut kaikille palkituille ja superkiitokset kaikille kuluneesta vuodesta! Kuvista kiitos Nooralle ja Siirille.

Käsijarru pois päältä eli polvet irti!

Sunnuntaina 2.12. järjestettiin tallilla Minna Leppälän esteklinikka. Pakkanen paukkui ja lunta oli varmaan koko joulukuun edestä. Osallistujia tuli yllätyssuuri määrä, eli kahdeksan ryhmää. Tosi kiva oli huomata, että mukana oli paljon myös uusia ratsukoita ja meille entuudestaan tuntemattomia osallistujia.

Minna teetti tehokkaita tehtäviä ja muokkasi niitä jokaiselle ryhmälle soveltuviksi. Ravipuomit erityisesti viuhkan muodossa voltilla aiheuttivat monelle haasteita ja kotiläksyksi tulikin ravipuomityöskentelyä. Vesimattoeste oli sijoitettu suoraan katsomon eteen, joten yleisökin pääsi todistamaan hyvinki persoonallisia loikkia tuon pelottavan sinisen maton yli :) Tehtäviä oli siis todella monipuolisesti ja yli kymmenen tehtävän "radat" aiheuttivatkin monelle pieniä muistikatkoksia. Joukosta löytyi myös helmiä, Minna kehui useammankin hevosen laatua ja hyvää ratsastettavuutta! Jokaiselle ratsastajalle myös 10 pistettä pakkasen pelkäämättömyydestä :)

Minna korosti useaan otteseen sitä, että polven pitää olla irti, eikä se saa puristaa satulaa. Tämä on hänen mukaansa kuin käsijarru päällä ratsastamista. Ratsastajien kunnosta oli myös paljon puhetta. Minna suosittelikin kaikille kunto-ohjelmaksi seuraavaa:

• 2 kertaa viikossa uintia 1 kilometrin verran
• 3 kertaa viikossa juoksulenkki, jonka kesto vähintään puoli tuntia

Tätä kannattaa kyllä aivan jokaisen tehdä, katsotaan myös keksisikö TwR tähän jotain tsemppausmahdollisuutta!

Minnan klinikka sai kovasti kehuja osallistujilta ja katsotaankin, josko saisimme Minnan meille uudestaan maaliskuussa vierailulle. Valitettavasti kuvia ei taida juurikaan klinikasta löytyä, sillä kameratkin taisivat noilla pakkasilla olla jäässä.

Karavaanari ratsastaa Andalusiassa

Espanjassa Atlannin rannalla Coin de la Fronterassa sain ensikosketuksen andalusian hevoseen Picadero Fuente del Callo-talilla Francisco Perez Sanchez & Andrea Leimerin luona. Viivyimme paikkakunnalla muutaman sateisen päivän. Huonon sään vuoksi maastoratsastukset eivät olleet mahdollisia joten Andrea antoi minulle yksityistunteja heidän katetulla kentällään. Talon isäntä Paco antoi mielellään näytteitä hevosmiestaidoistaan. Saimme seurata hänen kouluttaessaan nuorta hevosta ja hän myös ratsasti itse hevoset ennen tuntia näyttäen mihin kaikkeen nämä upeat hevoset pystyvät jos ratsastajalla taitoa riittää. Satulat olivat kuin nojatuolit, pehmeät ja mukavat. Ratsastaja istuu kokoajan satulassa ja kevyin avuin siirtelee hevosta allaan. Alboroto, nimi merkitsee taistelijaa, oli herkkä ja tuntui että se toimi aivan ajatuksesta, tätä kirjoittaessani enää voi ymmärtää niin tapahtuneen. Tämä oli kokenus isolla K:lla. Toivoisinpa kaikkien ratsastajien joskus saavan sellaista onnistumisen iloa kuin minä tuolloin. Opetuskielinä saksa, englanti ja espanja.

Costa del Solin alueella on paljon talleja, mutta koska minulla on pyörä kulkuvälineenä, niin etäisyys campingalueelta tallille tulee olla kohtuullinen.
Löysimme tallin hikisen pyöräilyn jälkeen vain muutaman kilometrin päässä Fuengirolan keskustasta. Hipica Acepedo-tallilla, Antonio Serrano Silvan opetuksessa, sain todellista teho-treeniä tarkan valvovan silmän alla. Täällä oikeasti piti ratsastaa itse . . . istunta, jalat, selkä, kädet. . . Neuvoja miten ratsastajan tulee olla ja miksi niin pitää tehdä, ja siitä miten hevonen ymmärtää ratsastajan välittämät viestit.
Antonio antaa opetusta espanjan kielellä, joten tunneilla oli tulkki mukana.

Molempiin paikkohin tehdään myös ratsastusmatkoja:
www.picderofuentedecallo.de
www.sunhorse.fi

Pia-Liisa

Hevostelua Belgiassa

Olen nyt reilun vuoden asunut Belgiassa, tarkemmin sanottuna sen pääkaupungissa Brysselissä. Ensimmäiset kuukaudet menivät uuteen maahan tutustuessa ja belgialaista elämää ihmetellessä, mutta viime joulun jälkeen heppakuume kävi liian voimakkaaksi ja minun oli etsittävä talli, jossa käydä ratsastamassa. Tallin löytäminen sinänsä ei ollut vaikeaa, Belgiassa ja jopa Brysselissä on monia talleja. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, ettei minulla ole autoa käytössä eikä suurimmalle osalle talleista pääse millään julkisilla kulkuvälineillä.

Pääsin kuitenkin ystävällisen suomalaisnaisen mukana tutustumaan talliin, jossa hän käy ratsastamassa. Kokemus oli kuitenkin kaikkea muuta kuin miellyttävä. Hevoset asuivat sokkeloisessa ja melko tunkkaisessa tallissa, johon leijaili tallin ravintolan terassilta jatkuvasti tupakansavua, varusteet olivat vähintäänkin kyseenalaisessa kunnossa ja opettajan tyyli kohdella hevosia sai minut todella vihaiseksi. Melkein jo päätin unohtaa koko ratsastuksen Belgiassa asumisen ajaksi, sillä en missään tapauksessa halunnut viedä rahojani tuollaiselle paikalle. Onneksi kuitenkin päätin vielä kerran katsoa netistä, josko jotain kuitenkin löytyisi. Onni olikin myötä ja löysin tallin, jonne pääsen suoralla bussilla kotoa! Matkakaan ei brysseliläisessä mittakaavassa ole pitkä, matka kotoa tallille kestää 45 minuuttia.

Talli on nimeltään komeasti Royal Etrier Belge, eikä paikassa muutenkaan ole valittamista. Hevosia on paljon, tallissa on yhteensä viisi pitkää käytävää joiden varrella hevoset asuvat avokarsinoissa ja lisäksi on kaksi pikkutallia. Tallilla on lisäksi iso maneesi ja katettu ulkokenttä, sekä vieressä jopa metsä johon voi myös mennä ratsastamaan. Kuten monella belgialaisella tallilla, on Etrierilläkin myös ravintola, jonka ikkunoista ja terassilta voi seurata ratsastusta. Opetus on pääasiassa ranskankielistä, mutta tunteja saa myös englanniksi, flaamiksi ja saksaksi. Toisinaan kielitaito kuitenkin loppuu kesken joko opettajalta tai oppilaalta, olisi ihan hauskaa olla seuraamassa sivusta kun opettaja epätoivoisesti viittilöiden yrittää esittää mitä hän tahtoo tehtävän, ja itse kököttää hevosen kanssa keskellä kenttää eikä ymmärrä sanaakaan.. Aina on kuitenkin jotenkin selvitty, eikä juuri koskaan ole ollut tunnetta että maksaisi turhasta.

Hintaluokka on melko lailla sama kuin Suomessa. Kymmenen kerran kortti maksaa 200 euroa, eivätkä ryhmät ole suuria. Hintaa nostaa kuitenkin pakollinen jäsenyys/vakuutusmaksu, joka on 140 euroa vuodessa alle 26-vuotiailta. Sitä vanhemmille maksu on melkoisen paljon suurempi, joten onneksi tässä kuulutaan vielä nuoriso-osastoon juuri ja juuri. Hevoset tallilla ovat hyvin hoidettuja ja muutenkin hyvinvoivan oloisia. Suomalaisesta näkökulmasta tuntuu käsittämättömältä, ettei tallilla ole lainkaan tarhoja tai laitumia, mutta Belgiassa se on yleistä. Oikeastaan tuntuukin, että lähinnä suomalaisten pitämillä talleilla täällä on kunnolliset ulkoilumahdollisuudet hevosille. Se on kuitenkin ainoa puute jonka tallissa olen huomannut, hevoset ovat ystävällisiä ja niitä selvästi kohdellaan hyvin.

Itse olen ratsastanut lähinnä samalla hevosella koko ajan. Cassis on uusi ystäväni, taitava pikkutamma joka osaa paljon mutta kuumenee ja tulee vahvaksi todella helposti. Se on kuitenkin minulle juuri sopiva harjoittelukaveri, koska se vaatii ratsastajaltaan paljon herkkyyttä ja nopeaa reagointia. Eetu-pappaa on silti ikävä! Opetus on tyyliltään melko erilaista kuin Suomessa, mutta melko tutulta kuulostavat ne asiat, joihin opettajat täällä puuttuvat. Terhi on korjannut käsieni asentoa viimeiset vuodet, ja niin vaan täälläkin kuulen joka tunnilla tiukan komennon ”play with your fingers!”. Myös toinen, jo entuudestaan tuttu käsky käyttää paremmin sisäpohjetta kuuluu joka tunnilla, ”inside leg, don´t forget your inside leg!”. Niin ne virheet vaan seuraavat mukana paikasta riippumatta..mutta josko sinnikäs harjoittelu joskus tuottaisi haluttua tulosta.

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen siitä, että olen löytänyt tällaisen paikan. Ratsastus on ollut tärkeä asia minulle jo monen monta vuotta, enkä haluaisi ulkomailla asumisen estävän harrastuksen jatkumista. Tallille on aina mukavaa mennä, ihmiset toivottavat siellä kohteliaasti toisilleen hyvää iltaa ja ovat ystävällisiä. Kovin moni ei tosin puhu kuin ranskaa, mutta aina löytyy joku joka voi toimia tulkkina. Hevoset puolestaan ovat kaikkialla yhtä ihania, eikä niiden kanssa onneksi tarvita sanoja!

Terkuin Riikka 

Kuvat ovat valitettavan epäteräviä, mutta lisää kuvia löytyy osoitteesta http://royaletrierbelge.be/

Caravaanarin ratsastuskokemuksia

Vietän elämäni ensimmäisen pitkän vapaan 35-vuotisen työurani aikana. Olen säästänyt viiden vuoden ajan lomarahat vapaaksi ja nyt on lupa nauttia. Niin olemme myös tehneet. Caravanmatkaillen läpi Ruotsin,  Tanskan, Hollannin, Saksan ja Ranskan rannikon ja Espanjan ylängön halki Portugalin Algarveen ja sieltä Espanjan aurinkorannikkoa pitkin ylös ja kotiin jouluksi. 

Omatomilomailu vaatii hieman enemmän perehtymistä ja viitseliäisyyttä, joskus jopa kekseliäisyyttä, löytää kunkin alueen kiinnostavat kohteet. 

Ratsastuspaikkoja on kyllä runsaasti, mutta niitä ei vielä mainosteta kuten monia muita harrastusmahdollisuuksi kuten esim golfia, surffia, lautailua, liitovarjolentoja jne.

Ranskassa Normandian rannikolla, jossa vietimme muutaman päivä, järjestin itselleni campingalueen viehättävän toimihenkilön avulla rantaratsastuksen. 

Parin ranskalaisittain englantia sorauttelevien nuoren naisen kanssa karautettiin pitkin rantaviiva. Hieno kokemus, kavereillani oli kiiltäväkylkiset virkeät ratsut ja minulle haettiin rapainen humma hommiin kesken iltapäivänokosten niityltä.  Nopsasti sekin virittyi reippaaseen menoon ja niin viiletettiin pitkät laukat  beetsillä ja kahlailtiin meressä tuulen kohistessa kypärän sisällä, niin että kuuli vain omat ajatuksensa "Ihanaa!"

Algarvessa kukkulan laella Vale De Ferro-tilalle voi tehdä ratsastusmatkoja majoituksineen täysihoidolla. Talon ja tallin ympäristö oli viehättävä uima-allas alueineen.  Täällä voisi viihtyä pidempäänkin. Pääsin osallistumaan 'leiriläisten ' maastoratsastukseen. Parintunnnin retki  maksoi 40 €. Oppaamme oli puhelias nuorimies jolta saimme mukavan tietopaketin myös ympäröivästä luonnosta. Seurasin myös jonkin aikaa meneillään olevaa tuntia katetulla kentällä jossa harjoiteltiin piaffia lusitanolla. Ihalin sveitisiläistytölle ratsastajan taitoja ja hän tiesikin että ratsastaja kuului ruotsalaiseen ratsastuksenopettajien ryhmään. 

Päädyimme viettämään koko lokakuun Lagosissa Espishen kylässä lähellä Luzin rantakaupunkia. Campingalueelta on vain kolmen kilometrin matka Tiffanys's Riding Centreen jossa kävin ensin tutustumisratsastuksella maastossa ja koska paikka tuntui mukavalta, niin hankin kymppikortin ja muutaman irtotunnin. Yksityinen  opetuspuolituntinen maksaa 25€  ja kymppikortti 225€. Hinta tuntui aluksi hieman tyyriiltä, mutta koko opetussessio on täyttä tavaraa. Tiffany kertoo tunnin alussa mitä on tarkoitus harjoitella ja tunnin päätyttyä mikä on seuran harjoituskerran tarkoitus. Hän on taitava opettaja ja ilmaisee itsensä ilmeikkäästi sanoin ja elein, joten olen huonosta kielitaidostani huolimatta pärjännyt hyvin tunnilla. Hänen arvionsa minusta oli että yritän likkaa. Hän kertoilee minulle että ratsastajan pitäisi tuntea hevosen liikkeet ja ratsastaa rennosti. Ei jännittäen ja isoin avuin vaan herkästi, nauttien liikkeestä kuin tanssista. Teemmekin rentoutumisharjoituksia jokaisen tunnin alussa. 

Kuulimme että  Algarven Penanissa järjestetään estekisoja joka kuukausi. Nehän piti tietenkin nähdä, joten pyöräilimme kisapaikalle.  Osallistujia oli ainakin sata eri luokaissa . Hieno nurmikenttä, kauniit esteet, kilpailijat ja toimihenkilöt olivat pukeutuneet kauniisti. Kisoja seuraamassa oli kokonaisia perhekuntia. Klubin presidentti jakoi kaikissa luokissa palkinnot poskisuudelmin. Musiikki soi ja kuuluttaja selosti ilmeisen mukavasti ratsukkojen toimista.  Areena oli todella iso ja monet ratsastajat sortuivat tekemään liian pitkät tiet esteille, joten aikavirheestä hylättiin paljon ratsukkoja. 

 Aikamme Portugalissa alkaa olla lopuillaan. Marraskuun aikana siirrymme Espanjan puolelle, nousemme aurinkorannikkoa pitkin kohti Barcelonaa ja tulemme jouluksi kotiin. Saapas nähdä tuleeko siltä  reitiltä uusia ratsastukokemuksia. 

Kaikesta mukavasta huolimatta ikävöin kyllä hieman yhteisiä hetkiä Alaspäällä ja toivon teille kaikille mukavaa syksyä hienon harrastuksen parissa.

Matkamme vaiheita voi seurata myös www.parpia.kuvat.fi-sivustolla. 

Rataharjoituksia

Lauantaina 12.8 päästiin harjoittelemaan radan hyppäämistä. Mukaan saatiin jopa 16 osallistujaa ja kaikki onnistuivat radalla hienosti!  Mukana oli ennen kisanneita sekä ensimmäistä kertaa hyppäämässä rataa. Vaikka radalla aikaa otettiinkin, sai silti rauhassa katsoa oikeat laukat ja katsoa sopivan reitin seuraavalle esteelle. Ei tarvinnut kiirehtiä ja tehdä tiukkia käännöksiä. Radan aikana sai Terhiltä ohjeita, mitä pitää korjata tai pitääkö hypätä jokin este uudestaan.
Luokkia oli kaksi. Ensimmäinen luokka oli noin 60-70cm ja toinen 70-80cm.

Luokka I

Sanna ja Hippu

Amanda ja Sara

Ulpu ja Hali

Eija ja Hippu

Jenni ja Pikkis

Pia-Liisa ja Sharon

Tiia ja Lassi

Jenni ja Sharon

Noora ja Usva

Siiri ja Ronja

Mimmi ja Eetu

Luokka II

Amanda ja Sara

Jenni ja Pikkis

Nina ja Usva

Iisa ja Sharon

Emmi ja Rusina

Lisää kuvia löydät täältä.

Tekstin kirjotti Tiia, suurkiitokset!

Keilailua

Junior Team -hanke tutustui keilauksen saloihin hankkeen päätöstapahtumassa. Mukana oli myös muita seuran jäseniä. Koko keilahalli oli varattu käyttöömme 2 tunnin ajaksi ja keilojen kaatamisen lisäksi pääsimme nauttimaan tortilloista ja tacoista, nam!

 

Sää oli todella helteinen ja muutamat eivät olleet muistaneet keilakenkiin sukkia ottaa matkaan.
Onneksi keilahallilta löytyi kuitenkin näitä tyylikkäitä kertakäyttösukkia ;)

Porukkaa oli todella mukavasti, 40 henkeä. Muun ohjelman lisäksi tapahtumassa oli pienimuotoinen arvonta, sekä Tawast Ridersin logon julistaminen. Logo näyttää tältä:

Äiti ja tytär

Kesäkuussa tallilla vieraili aiemminkin meille tuttu vieras eli Lily. Lily osallistui koulukisoihimme ja majoittui tallille jälleen muutamaksi päiväksi.

Täytyihän sitä heti perhepotretti ottaa. Kuvissa siis Waltraute "Vappu" (18v.) tyttärensä Wild Lilyn (7v.) kanssa. Löytyykö yhdennäköisyyttä? Katse on ainakin samanlainen :) Nähtäväksi jää, saadaanko joskus yhteiskuviin mukaan myös Vapun vuotias orivarsa Rothbartkin!

Omatalli kokoontuminen 2.6

Kyseessä oli koulujen päättäjäispäivä joten talli oli hiljainen eikä
innokkaimpiakaan heppatyttöjä näkynyt paikalla. Niinpä tätiratsastajalle olikin uusi
kokemus osallistua tallin oikeisiin töihin hakemalla hevosia laitumelta Terhin ja
Emmin kanssa.


Takkiksen sotkuisuus on kovasti puhuttanut monia tallilla kävijöitä, niinpä huoneen
seinällä on nyt muistutus yhteisen tilan viihtyvyyden ylläpitämiseksi. Viestin
sisältö kiteytettynä 'Elä siististi ja korjaa jälkesi'.


Lopuksi nappasimme siipan kanssa roska-astian vierellä olleet vaarallisen näköiset
lasinsirpaleet kyytiin ja kuljetimme ne Tiiriön lasinkeräykseen. Pienillä teoilla on
merkitystä.

Tutustu myös Roska päivässä-liikkeeseen.

Nähdään näissä samoissa merkeissä heinäkuun 7. päivä puolenpäivän aikaan!

Tekstin on kirjoittanut Pia-Liisa

Haluaisitko sinäkin saada oman tekstisi tallin blogiin? Osallistu tai järjestä  joku tallin/seuran tapahtuma ja kirjoita siitä pieni juttu. Lähetä juttusi Evelle eve(at)alaspaanratsastuskeskus.net.

Varsauutisia!

Tallilaisille tuttu ratsu Monika lähti varsalomalle keväällä Renkoon. 4.6. Monika synnyttikin supersuloisen tammavarsan, jonka isä on I-palkinnon kantakirjaori Cagliostro, joka on tuttu myös suurilta esteradoilta.

Tässä muutama tuore kuva varsasta, lisääkin on ehkä luvassa jossain vaiheessa :)

c) Hannele Vanhanen

c) Hannele Vanhanen

TwR goes wild west!

Uusi aluevaltaus oli ohjelmassa sunnuntaina 20.5., kun yhdeksän naisen ja Osku-koiran voimin seuran jäsenet kävivät testaamassa lännenratsastusta arabeilla Hovin Ratsutilalla Vesilahdella. Kyseessä oli siis kaikille avoin TwR:n huvitoimikunnan järjestämä tutustumisretki

Ratsastimme kahdessa eri ryhmässä ja opettajamme ohjaus oli todella rauhallista ja selkeää. Arabiratsut olivat paitsi kauniita, myös erittäin hyvin koulutettuja ja rauhallisia.

Kokemus oli varmasti ikimuistoinen, vaikka alkutekijöihin vasta päästiinkin: liikkeellelähtö, pysäytys, ohjaamisen perusteet ja kaikkien askellajien läpikäyminen. Tiivistetyn oppimäärän mukaisesti kaikki tehtiin istunnalla, paino- sekä ääniavuin ja ohjaskosketuksella hevosen kaulalle ohjien roikkuessa pitkinä.

Hevosen tuli liikkua ajatuksesta, ratsastajan mennessä edelle hevosen piti lukea ratsastajaa ja toimia halutusti. Kaikkien tiivis istunta sai kehuja opettajaltamme, joka uskalsi jopa sanoa että kyllä meistä lännenratsastusryhmä saataisiin!

Jalat eivät juuri koskeneet hevoseen ja kädetkin olivat kaukana ylhäällä - juuri niin kuin klassisessa kouluratsastuksessa ei pitäisi olla. "Aloittelijalle sopiva laji", tuumasivat hymyssä suin Sanna ja Niina ennen kuin olivat ratsailla... Ratsastuksen aikana ja jälkeenkin kaikkia edelleen hymyilytti - syystä tai toisesta - laji on hauska ja niin erilaista totuttuun verrattuna. Vaikka ei se niin helppoa ollutkaan kun aluksi vaikutti!

Ehdottomasti kokeilemisen arvoista! Mitäs kokeillaan seuraavaksi? Ehdotuksia saa pistää kehiin.


Tekstin on kirjoittanut reissulla mukana ollut Niina, suurkiitokset hänelle sekä hienoista kuvista Pia-Liisalle.