Hevostelua Belgiassa

Olen nyt reilun vuoden asunut Belgiassa, tarkemmin sanottuna sen pääkaupungissa Brysselissä. Ensimmäiset kuukaudet menivät uuteen maahan tutustuessa ja belgialaista elämää ihmetellessä, mutta viime joulun jälkeen heppakuume kävi liian voimakkaaksi ja minun oli etsittävä talli, jossa käydä ratsastamassa. Tallin löytäminen sinänsä ei ollut vaikeaa, Belgiassa ja jopa Brysselissä on monia talleja. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, ettei minulla ole autoa käytössä eikä suurimmalle osalle talleista pääse millään julkisilla kulkuvälineillä.

Pääsin kuitenkin ystävällisen suomalaisnaisen mukana tutustumaan talliin, jossa hän käy ratsastamassa. Kokemus oli kuitenkin kaikkea muuta kuin miellyttävä. Hevoset asuivat sokkeloisessa ja melko tunkkaisessa tallissa, johon leijaili tallin ravintolan terassilta jatkuvasti tupakansavua, varusteet olivat vähintäänkin kyseenalaisessa kunnossa ja opettajan tyyli kohdella hevosia sai minut todella vihaiseksi. Melkein jo päätin unohtaa koko ratsastuksen Belgiassa asumisen ajaksi, sillä en missään tapauksessa halunnut viedä rahojani tuollaiselle paikalle. Onneksi kuitenkin päätin vielä kerran katsoa netistä, josko jotain kuitenkin löytyisi. Onni olikin myötä ja löysin tallin, jonne pääsen suoralla bussilla kotoa! Matkakaan ei brysseliläisessä mittakaavassa ole pitkä, matka kotoa tallille kestää 45 minuuttia.

Talli on nimeltään komeasti Royal Etrier Belge, eikä paikassa muutenkaan ole valittamista. Hevosia on paljon, tallissa on yhteensä viisi pitkää käytävää joiden varrella hevoset asuvat avokarsinoissa ja lisäksi on kaksi pikkutallia. Tallilla on lisäksi iso maneesi ja katettu ulkokenttä, sekä vieressä jopa metsä johon voi myös mennä ratsastamaan. Kuten monella belgialaisella tallilla, on Etrierilläkin myös ravintola, jonka ikkunoista ja terassilta voi seurata ratsastusta. Opetus on pääasiassa ranskankielistä, mutta tunteja saa myös englanniksi, flaamiksi ja saksaksi. Toisinaan kielitaito kuitenkin loppuu kesken joko opettajalta tai oppilaalta, olisi ihan hauskaa olla seuraamassa sivusta kun opettaja epätoivoisesti viittilöiden yrittää esittää mitä hän tahtoo tehtävän, ja itse kököttää hevosen kanssa keskellä kenttää eikä ymmärrä sanaakaan.. Aina on kuitenkin jotenkin selvitty, eikä juuri koskaan ole ollut tunnetta että maksaisi turhasta.

Hintaluokka on melko lailla sama kuin Suomessa. Kymmenen kerran kortti maksaa 200 euroa, eivätkä ryhmät ole suuria. Hintaa nostaa kuitenkin pakollinen jäsenyys/vakuutusmaksu, joka on 140 euroa vuodessa alle 26-vuotiailta. Sitä vanhemmille maksu on melkoisen paljon suurempi, joten onneksi tässä kuulutaan vielä nuoriso-osastoon juuri ja juuri. Hevoset tallilla ovat hyvin hoidettuja ja muutenkin hyvinvoivan oloisia. Suomalaisesta näkökulmasta tuntuu käsittämättömältä, ettei tallilla ole lainkaan tarhoja tai laitumia, mutta Belgiassa se on yleistä. Oikeastaan tuntuukin, että lähinnä suomalaisten pitämillä talleilla täällä on kunnolliset ulkoilumahdollisuudet hevosille. Se on kuitenkin ainoa puute jonka tallissa olen huomannut, hevoset ovat ystävällisiä ja niitä selvästi kohdellaan hyvin.

Itse olen ratsastanut lähinnä samalla hevosella koko ajan. Cassis on uusi ystäväni, taitava pikkutamma joka osaa paljon mutta kuumenee ja tulee vahvaksi todella helposti. Se on kuitenkin minulle juuri sopiva harjoittelukaveri, koska se vaatii ratsastajaltaan paljon herkkyyttä ja nopeaa reagointia. Eetu-pappaa on silti ikävä! Opetus on tyyliltään melko erilaista kuin Suomessa, mutta melko tutulta kuulostavat ne asiat, joihin opettajat täällä puuttuvat. Terhi on korjannut käsieni asentoa viimeiset vuodet, ja niin vaan täälläkin kuulen joka tunnilla tiukan komennon ”play with your fingers!”. Myös toinen, jo entuudestaan tuttu käsky käyttää paremmin sisäpohjetta kuuluu joka tunnilla, ”inside leg, don´t forget your inside leg!”. Niin ne virheet vaan seuraavat mukana paikasta riippumatta..mutta josko sinnikäs harjoittelu joskus tuottaisi haluttua tulosta.

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen siitä, että olen löytänyt tällaisen paikan. Ratsastus on ollut tärkeä asia minulle jo monen monta vuotta, enkä haluaisi ulkomailla asumisen estävän harrastuksen jatkumista. Tallille on aina mukavaa mennä, ihmiset toivottavat siellä kohteliaasti toisilleen hyvää iltaa ja ovat ystävällisiä. Kovin moni ei tosin puhu kuin ranskaa, mutta aina löytyy joku joka voi toimia tulkkina. Hevoset puolestaan ovat kaikkialla yhtä ihania, eikä niiden kanssa onneksi tarvita sanoja!

Terkuin Riikka 

Kuvat ovat valitettavan epäteräviä, mutta lisää kuvia löytyy osoitteesta http://royaletrierbelge.be/