Ratsastimme kahdessa eri ryhmässä ja opettajamme ohjaus oli todella rauhallista ja selkeää. Arabiratsut olivat paitsi kauniita, myös erittäin hyvin koulutettuja ja rauhallisia.
Kokemus oli varmasti ikimuistoinen, vaikka alkutekijöihin vasta päästiinkin: liikkeellelähtö, pysäytys, ohjaamisen perusteet ja kaikkien askellajien läpikäyminen. Tiivistetyn oppimäärän mukaisesti kaikki tehtiin istunnalla, paino- sekä ääniavuin ja ohjaskosketuksella hevosen kaulalle ohjien roikkuessa pitkinä.
Hevosen tuli liikkua ajatuksesta, ratsastajan mennessä edelle hevosen piti lukea ratsastajaa ja toimia halutusti. Kaikkien tiivis istunta sai kehuja opettajaltamme, joka uskalsi jopa sanoa että kyllä meistä lännenratsastusryhmä saataisiin!
Jalat eivät juuri koskeneet hevoseen ja kädetkin olivat kaukana ylhäällä - juuri niin kuin klassisessa kouluratsastuksessa ei pitäisi olla. "Aloittelijalle sopiva laji", tuumasivat hymyssä suin Sanna ja Niina ennen kuin olivat ratsailla... Ratsastuksen aikana ja jälkeenkin kaikkia edelleen hymyilytti - syystä tai toisesta - laji on hauska ja niin erilaista totuttuun verrattuna. Vaikka ei se niin helppoa ollutkaan kun aluksi vaikutti!
Ehdottomasti kokeilemisen arvoista! Mitäs kokeillaan seuraavaksi? Ehdotuksia saa pistää kehiin.
Tekstin on kirjoittanut reissulla mukana ollut Niina, suurkiitokset hänelle sekä hienoista kuvista Pia-Liisalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti